Sain pari päivää sitten idean, että haluan nousta Wellarin kanssa samaan kastiin, ja ostinkin tänään jäätävät cowboy bootsit.
Ostin myös lennot Choco-alueella (eli Kolumbian Tyynenmeren rannikon, ja myös Panaman rajalle ulottuva alue) sijaitsevaan Nuqui-pikkukaupunkiin. Kyseinen alue on Kolumbian köyhintä ja väestö lähinnä afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Paikka on muutenkin pienoinen Mama Africa sademetsineen, iltapäiväsateineen ja yli 90% ilmankosteuksineen.
Alue on ns. off the beaten track, eli hostelleja ja yleensäkin turisteja on tuolta vaikea löytää. Pari perushotellia kylässä on, sekä sitten kaupungin ulkopuolella rannikkoa alas päin lasketellessa voi löytää kourallisen kalliita resortteja/lodgeja, joihin rikkaammat henkilöt voivat mennä nauttimaan all inclusive -lomailusta. Tosin lukemani perusteella nämäkin resortit ovat kaukana superturistirysien palveluista. Alueen juju on myös siinä, että sinne maateitse mennessä on huomattavan hyvä todennäköisyys tulla, pallontallaajat.netin foorumin sanojen mukaan, "kommarispedejen" ratsaamaksi. Eli siis FARC-EP:n pojat (kauniisti nimetty, vapaasti suomennettuna Kolumbian Vallankumoukselliset Aseistetut Voimat - Kansanarmeija) pysäyttävät dösän mahdollisesti sarjatulen saattelemana ja sosialisoivat omaisuutesi Vallankumouksen käyttöön. Rauhan miehenä haluan kuitenkin välttää aseellista konfliktia ja valitsin siis kuljetusmoodikseni lennon. Edellä mainitut syyt johtavat tietenkin myös alueen taloudelliseen eristymiseen, eivätkä sosialistit näin ollen tässäkään maailman kolkassa saa varsinaisen kansan elinoloja yhtään sen paremmiksi, vaikkakin pitävät aseineen pahan kapitalismin loitolla. Itse Nuquin kaupungissa taas on niin vahva armeijan edustus, että se pitää sissit loitolla.
Lomamatkani luonnon helmaan sijoittuu pääsiäisviikolle, ja odotan lähinnä palmuja-autiorantaa-soulia-audio-hakkaa. Sekä parin kirjan lukemista ja riippumattolevytystä.
Vielä huomioita tästä kulttuurista ja ihmisten ystävällisyydestä. Käytiin tänään aiheesta debaattia Intercultural Management -tunnilla, ja pari faktaa nousi pintan:
1) Paikalliseen tyyliin kuuluu tuttavallisessa juttelussa luvata kuu ja tähdet taivaalta, eli heittää vaikka "Ai, pidät ratsastamisesta? Joo, mähän kutsun sut joku viikonloppu meidän tiluksille sitten!" ja tietenkin tämän jälkeen puheluihin ei vastata. Kyseessähän on vanhan koulun "Australian Kusetus". Toki tämä suomalaisena saattaa ihmetyttää, mutta täytyy vain muistaa, että se kuuluu kulttuuriin.
2) Jos tunnet jonkun etukäteen ja hän voi esitellä sinut ihmisille, saat 10x paremmat kokemukset. Esittely on maaginen juttu täällä. Historian ja kollektiivisen kulttuurin takia Satunnainen Antti Jokela Yliopistolta on todella pelottava kaveri, johon ei kannata tutustua missään muodossa, mutta jos joku sattuu ko. jampan esittelemään, eli kaveri on jo todettu vaarattomaksi, aukeavat kaikki ovet paljon tehokkaammin.
Lauantaina kävin hoitamassa enkun opetukseni pankinjohtajan asunnolla, ja siellä tarjoiltiin heti arvostetulle kielen opettajalle jääteetä, keksejä, sipsejä ja tunnin jälkeen myös kyyti kotiin. Että näin.
Kulttuurieroviidakossa rämpiessä pitää vaan yrittää ymmärtää. Mutta en mä ainakaan henkilökohtaisesti ota näistä oikein selvää. Kunhan vaan jullaan menemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti