Palasin juuri n. viikon mittaiselta lomalta mun suosikkivaltameren, Tyynen valtameren rannikolta.
Perustiedot kohteestani, Nuquista, kerroin jo viime postauksessani. Tuohon voisi lähinnä lisätä, että alueella puhutaan aika rouheaa murretta, jota on vaikea kouluespanjalla ymmärtää, ja että ihmiset ovat varmaan ystävällisimpi tähän asti tapaamiani. Toisaalta ravintolassa annoksen saaminen saattaa kestää tunnin ja vartin, mutta hey, ei rannikolla mitään kelloa tsiigailla.
En haluaisi kirjoittaa Maciek-tyylisiä kilometrien pituisia postauksia, mutta en tiedä miten viikon tapahtumia oikein summaisi. Taidan kuitenkin lainata edellä mainitun kirjoittajan tyyliä sen verta, että teen tähän numerolistauksen.
- Espanjan käyttö: 9 vrk putkeen
- Englannin käyttö: 15 min
- Suomen käyttö: Parit v*ttus*atanap*rkeleet - kun veneen tai koneen venailu hajotutti
- Kirjoja luettu: 1 (suunnitellun neljän asemesta)
- Bissejä hörpitty: muchisima
- Puhelimessa kenttää loman aikana: 0 h 0 min
- Uusia fb/maili/puhelinnumerokavereita: 3 kpl
- Tunteja veneen kyydissä: 6 h
- Autossa: 0 h!
Nuqui itsessään ei tarjoa sinänsä mitään nähtävyyksiä. Biitsi on kaupungin kohdalla täynnä aaltojen tuomaa rojua ja roskaa - toisaalta pikku kävelymatkan päästä aukeaa sitten aivan mahtava ranta jota riittää vaikka Taneli Rantalan maratontreenaustarpeisiin. Nuquissa on pari perushotellia ja perusravintolaa, ei mitään erikoista sillä saralla. Bisseä saa kaupoista ja baareista. Pääkatu on päällystetty, muilla kaduilla saa väistellä kuoppia ja lätäköitä koko ajan.
Nuquissa on kuitenkin oma viehätyksensä: ihmiset ovat ystävällisiä, kaikkia tervehditään kädestä pitäen. Elämänrytmi on laiska ja iisi, posse ei turhia säntäile. Osa kyllä painaa kovastikin hommia, pääosin kalastusta, mutta yllättävän monella tuntuu jäävän aikaa levyttelyyn ja dominon sekä korttipelin pelaamiseen pitkin päivää. Iltaisin joka asunnossa katsotaan telsua, lapset leikkivät kaduilla ja baareista raikaa vallenato tai salsa. Olut on kylmää - ja sietää ollakin kun lämpötila on koko ajan 30 asteen paremmalla puolella. Kosteus on myös sitä luokkaa, että kerran meressä kastellut vaatteet eivät ainakaan vielä kolmeen päivään ottaneet kuivuakseen.
Sivuajatteluna mietittäköön, että millaista olisi syntyä ja elää kaupungissa, josta EI ole TIETÄ pois. Kaikki tapahtuu pääosin kahden kadun varrella ja kaikki tuntevat toisensa. Millaisia tulevaisuudenhaaveita voisi elätellä? Vai riittäisikö tämä "paratiisi"? Joillekin se tuntui riittävän: hotellin omistaja oli aikoinaan asunut jenkeissäkin, nyt kuitenkin piti hotellia täällä leppoisammassa ilmastossa. Erään kahvilan/baarin vakionamaa oli työskennellyt vuositolkulla Lontoossa ja Pariisissa, asui kuitenkin nyt täällä pikkukaupungissa. Joku siinä vetää ihmisiä puoleensa. Minuakin.
Kaupunki ja lähialueeta oliva täynnä armeijan jätkiä. Kolumbialla kun on nämä omat ongelmansa, sissiliikkeet ja huumekauppa, niin niitä toki pitää yrittää jotenkin suitsia. Satamakaupungit ovat tietenkin salakuljettajille tärkeitä ja läheiset viidakot hyviä väijymäalueita "kommarispedeille" (=FARC ja kumppanit), ja valtio yrittää vastata tähän haasteeseen. Minusta kaupunki vaikutti tätä nykyä todella turvalliselta. [inttiläpät] Paikallisten inttijäbien käyttämä Calil on näköjään Wikipedian mukaan RK-62:n jälkeläinen. Tutulta se näyttikin. On kuulemma helpompi pitää puhtaana kuin jenkkien M4, jota kolumbialaiset myös käyttävät. Ha. [/inttiläpät]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti