Koko kevään syyssää

Minuuteissa totaalisesti vaihtuva sää herätti ihmetystä videotribuutin verran. Mustasta silmästä totean vaan Ladyn sanoin "Caught in a bad romance (in bjj)".

Auringonlaskun aikaan kämpän ikkunasta

Kolumbian sipsiyllätys: Natuchips!

Olen löytänyt Kolumbian herkuttelurintamalta loistavan tuoteperheen, Natuchipsit. Natuchipsien kolme erilaista sipsituotetta tehdään platanoista, eli vihreästä ja keltaisesta ei-makeasta banaanista, sekä yucasta, joka tunnetaan suomessa maniokkina. Etenkin viimeksi mainittu on niin mahtavan makuinen, että inspiroiduin tekemään tämän blogikirjoituksen. Yleensä kun maailmalla matkatessani en pidä sipseistä, vaan suosin Åålannin ihmeen Raffeleita, Hot Rodeja ja Nacho Cheese ballseja. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt, sillä maun lisäksi Natuchipsit ovat terveellisempiä kuin "suomalaisesta puhtaasta perunasta valmistetut" veljensä.

Esimerkki:

Natuchips Yuca sisältää:
yuca, kasviöljy (palmu), suola

Taffel Broadway sisältää (lähde: Taffel):
Peruna, kasviöljy (rypsiöljy 50%) ja mauste (sokeri, suola, sipulijauhe, maitojauhe, maitosokeri, maunvahvenne (E621), hiivauute, happamuudensäätöaine (omenahappo), persilja, maltodekstriini (maissi, peruna), aromi, mausteuute (cayennepippuri)). Saattaa sisältää soijan jäämiä.
Ravintoarvot 100g kohti Yuca / Broadway:

Kalorit, kJ: 1882 / 2300

Rasva, g: 17,5 / 33

- tyydyttyneitä, g: 10 / 9

Hiilihydraatit, g: 75 / 57

- kuituja, g: 7,5 / 5

- sokereita, g: 0 / 3,9

Proteiinit, g: 0 / 4

Katso myös Natuchipsien hyväntuulinen mainos ja vakuutu :-) http://www.youtube.com/watch?v=Y5-3aWLfHU4&feature=related

Normipäivä, perusmeininki

Tässäpä blogin täytteeksi kuvakollaasi normipäivästä.

Tämän pöydän ääressä syömme aamiaisen. Tässä Roger on vatsa pulleana valmiina lähtemään kouluun!

Videolla soluttaudumme Rogerin kanssa koulun hyperturvallisista porteista sisään kuin tyhjää vain!

EAFITin pääkirjasto

Tunneilla opiskelemme ahkerasti! Joskin kolumbialaiset myös juoruilevat keskivertosuomalaista ahkerammin toistensa kanssa kesken tunnin.


Namnam! Kylläpä ruoka maistuu maittavalta kovan opiskelun jälkeen.

Ja mikäpä tässä on popsiessa, kun ruoka on hyväksi havaittua, aina samaa!

Kyllä siinä vääntyy suu messingille! Huomatkaa myös ilosta värähtelevät Johnny Depp -viikset!


Kovan päivän jälkeen napostellaan omatekemää cookies´n´cream -jäätelö. Sekin on ihan hyvää.


Jätskin voimalla jaksaa painia illalla!

Vaihteeksi tenttimisestä

Taas on yksi midtermi takana. Täytyy myöntää, että lukeminen oli todella laiskanpulskeaa, sillä materiaalia oli hurjasti ja tentin painoarvo on vain 10 % loppuarvosanasta (pääpaino tulee powerpoint-esityksestä opettajan antamasta aiheesta, palautettavasta casesta ja blogista). Tentti suoritettiin EAFITin intrassa vaikkapa kotoa. Kuten arvata saattaa tentin koostuessa vain monivalinnoista ja sitä tehtäessä kotona, ovat tietenkin google ja Macin sisäinen spotlight-hakutoiminto käynnissä. Pystyin skannailemaan lukemattomatkin tenttimatskut läpi ja hakemaan avainsanoja ja vastaamaan lähes kaikkiin kysymyksiin tällä tavalla. Tunnin aikarajan puitteissa tuli kuitenkin tehtyä jonkin verran virheitä ja tietokone ilmoittikin arvosanakseni 4/5. En edes pidä tätä moraalittomana toimintona - osoitanhan tässä olevani taidokas tiedonhakija ja tehokas tietokoneen käyttäjä.

Näin tällä kertaa Etelä-Amerikan ihmemaassa.

[x] Tyyni valtameri - Huudit

Jos Nuqui ei tarjonnut mitään, niin miksi sitten olin niin pirun tyytyväinen lomaani ja mistä ne komeat facebookkiin upatut kuvat ovat peräisin? Kaupungista on tietenkin helppo hivuttautua ulos. Teitä ei toki ole, mutta veneellä pääsee. Kun olin ihmetellyt kaupunkia pari päivää, päätin siirtyä läheiseen rantakohteeseen. Rannoille on rakennettukin runsaasti all-inclusive lodgeja / hotelleja, jotka tarjoavat suhteellisen ylihintaista palvelua. Näiden paikkojen vahvuutena on hyvä markkinointi (web-sivut espanjaksi ja englanniksi, hyvät google-osumat), mutta lähes saman tason palvelua 1/3 hintaan tarjoavat paikalliset. Löysinkin loistavan Diego Gonzalezin mestan Guachalito-rannalta, jota voin todellakin suositella lämpimästi. Sinne taidan palata itsekin jossain vaiheessa.
Halusin tutkia lisää paikkoja, joten feidasin Diegon kämpästä parin päivän jälkeen Nuquin pohjois-puolella sijaitsevaan Utria-kansallispuistoon. En pitänyt paikasta niin paljoa kuin edellisestä, koska tiheä, vesirajaan asti ulottuva viidakko esti rantojen tutkimisen. Hinta oli myös kalliimpi, joskin siihen sisältyi opaspalveluja. Ekohipeille tämä kansallispuisto varmaan iskisi enemmän, mutta kaltaistani vapautta kaihoavaa rantapummia eivät edes kuvan juuripuut (mangrovet) saaneet antamaan täysiä tähtiä.
Jokin noissa "tullista tulleiden" (useimmiten Medellinistä muuttaneiden) pitämissä all-inclusive resorteissa ärsytti. Paikat olivat toki kauniita, omistajat ystävällisiä ja eihän se ole typerä joka pyytää, vaan se joka maksaa (korkeaa hintaa). Ikävä puoli vain on se, että noihin rahojaan kuluttavat turistit eivät juurikaan tuo tuloja kaupungille ja paikallisille asukkaille. Bisset ehkä ostetaan Nuquissa venettä venaillessa ja toki all-inclusivet varmaan maksavat veroja ja/tai vuokraa, mutta soisin enemmän vaurautta jakautuvan paikallisille. Kyseessä on kuitenkin yksi Kolumbian köyhimmistä alueista, jossa kuitenkin turistilla on vara maksaa parista yöstä paikallisten kuukausipalkkaa vastaava summa. Ehkä paikallisille pitäisi vain opettaa markkinointia. Toisaalta paikallisilta puuttunee myös tarvittavaa pääomaa tuommoisen isomman resortin perustamiseen.. Koitin sanoa jututtamilleni penskoille, että opetelkaa sitä enkkua. Tällä hetkellä tosin valtaosa turisteista oli paikallisia, mutta uskon tulevaisuudessa myös kansainvälisten turistien määrän kasvavan.

[x] Tyyni valtameri - Nuqui, Choco

Palasin juuri n. viikon mittaiselta lomalta mun suosikkivaltameren, Tyynen valtameren rannikolta.

Perustiedot kohteestani, Nuquista, kerroin jo viime postauksessani. Tuohon voisi lähinnä lisätä, että alueella puhutaan aika rouheaa murretta, jota on vaikea kouluespanjalla ymmärtää, ja että ihmiset ovat varmaan ystävällisimpi tähän asti tapaamiani. Toisaalta ravintolassa annoksen saaminen saattaa kestää tunnin ja vartin, mutta hey, ei rannikolla mitään kelloa tsiigailla.
En haluaisi kirjoittaa Maciek-tyylisiä kilometrien pituisia postauksia, mutta en tiedä miten viikon tapahtumia oikein summaisi. Taidan kuitenkin lainata edellä mainitun kirjoittajan tyyliä sen verta, että teen tähän numerolistauksen.

• Espanjan käyttö: 9 vrk putkeen
• Englannin käyttö: 15 min
• Suomen käyttö: Parit v*ttus*atanap*rkeleet - kun veneen tai koneen venailu hajotutti
• Kirjoja luettu: 1 (suunnitellun neljän asemesta)
• Bissejä hörpitty: muchisima
• Puhelimessa kenttää loman aikana: 0 h 0 min
• Uusia fb/maili/puhelinnumerokavereita: 3 kpl
• Tunteja veneen kyydissä: 6 h
• Autossa: 0 h!

Nuqui itsessään ei tarjoa sinänsä mitään nähtävyyksiä. Biitsi on kaupungin kohdalla täynnä aaltojen tuomaa rojua ja roskaa - toisaalta pikku kävelymatkan päästä aukeaa sitten aivan mahtava ranta jota riittää vaikka Taneli Rantalan maratontreenaustarpeisiin. Nuquissa on pari perushotellia ja perusravintolaa, ei mitään erikoista sillä saralla. Bisseä saa kaupoista ja baareista. Pääkatu on päällystetty, muilla kaduilla saa väistellä kuoppia ja lätäköitä koko ajan.

Nuquissa on kuitenkin oma viehätyksensä: ihmiset ovat ystävällisiä, kaikkia tervehditään kädestä pitäen. Elämänrytmi on laiska ja iisi, posse ei turhia säntäile. Osa kyllä painaa kovastikin hommia, pääosin kalastusta, mutta yllättävän monella tuntuu jäävän aikaa levyttelyyn ja dominon sekä korttipelin pelaamiseen pitkin päivää. Iltaisin joka asunnossa katsotaan telsua, lapset leikkivät kaduilla ja baareista raikaa vallenato tai salsa. Olut on kylmää - ja sietää ollakin kun lämpötila on koko ajan 30 asteen paremmalla puolella. Kosteus on myös sitä luokkaa, että kerran meressä kastellut vaatteet eivät ainakaan vielä kolmeen päivään ottaneet kuivuakseen.

Sivuajatteluna mietittäköön, että millaista olisi syntyä ja elää kaupungissa, josta EI ole TIETÄ pois. Kaikki tapahtuu pääosin kahden kadun varrella ja kaikki tuntevat toisensa. Millaisia tulevaisuudenhaaveita voisi elätellä? Vai riittäisikö tämä "paratiisi"? Joillekin se tuntui riittävän: hotellin omistaja oli aikoinaan asunut jenkeissäkin, nyt kuitenkin piti hotellia täällä leppoisammassa ilmastossa. Erään kahvilan/baarin vakionamaa oli työskennellyt vuositolkulla Lontoossa ja Pariisissa, asui kuitenkin nyt täällä pikkukaupungissa. Joku siinä vetää ihmisiä puoleensa. Minuakin.
Kaupunki ja lähialueeta oliva täynnä armeijan jätkiä. Kolumbialla kun on nämä omat ongelmansa, sissiliikkeet ja huumekauppa, niin niitä toki pitää yrittää jotenkin suitsia. Satamakaupungit ovat tietenkin salakuljettajille tärkeitä ja läheiset viidakot hyviä väijymäalueita "kommarispedeille" (=FARC ja kumppanit), ja valtio yrittää vastata tähän haasteeseen. Minusta kaupunki vaikutti tätä nykyä todella turvalliselta. [inttiläpät] Paikallisten inttijäbien käyttämä Calil on näköjään Wikipedian mukaan RK-62:n jälkeläinen. Tutulta se näyttikin. On kuulemma helpompi pitää puhtaana kuin jenkkien M4, jota kolumbialaiset myös käyttävät. Ha. [/inttiläpät]