NYC, USA: Ruokataivas

Yksi New Yorkin parhaimmista puolista on äärettömän monipuolinen ruokatarjonta, ystävällinen ja nopea palvelu sekä kohtuulliset hinnat. Kymmenellä taalalla saa oikeista paikoista todella, todella maittavan aterian. Hemmottelin itseäni ja söin joka päivä jotain erilaista. Osa ravintoloista teki niin suuren vaikutuksen, että haluan jakaa niistä ilosanomaa muillekin. Alla siis joitain löytöjä, jotka bongasin lähinnä sattumanvaraisesti harhailemalla.

Siggy's Good Food. 76 Henry st, Brooklyn Heights

Paikka tarjoilee orgaanista safkaa ja alienit syövät ilmaiseksi. Itse popsin burgerin ja olin pakahtua orgaanisten makujen tuottamasta makunautinnosta, sillä Kolumbiassa burgereiden salaisuus on hirveässä määrässä kastikkeita ja lisukkeita, ei niinkään itse hyvissä raaka-aineissa.



Il Corallo. Ehkä paras ruokakokemus NYCissä. Parasta pastaa mitä oon ikinä syöny, ~13 USD. 172-176 Prince st, eli SoHossa, vajaat kaks korttelia Western Broadwaylta Prince streetiä länteen. Löysin paikan kun eräs italialainen taidekonsultti kertoi, ettei syö ikinä pastaa saapasmaan ulkopuolella, paitsi tietenkin tässä raflassa..


Paul's Place, tai "Paul's best NYC Burgers", 131 2nd Avenue, St Marks Placen kulmassa. Paul tarjoilee rehellisiä hampurilaisia. Juju on kunnon paksuissa pihveissä, jotka paistetaan toivomuksen mukaan esim. mediumiksi. Pihveissä on juuri sopivasti rasvaa ja itse liha maistuu juuri siltä miltä pitääkin. Näitä popsiessa tajuaa, että hyvään burgeriin ei tarvita välttämättä juuri mitään ylimääräistä. Ehkä siivu cheddaria, vähän ketsuppia ja sitten ääntä kohti. Nam. Huom! NYCissä "best in the city" ei ole samanlaista kusetusta kuin Sydneyssä.




Eileen's Special Cheesecake, 7 Cleveland Place, eli Kenmare st:n ja Centre st:n kulmassa

Vaikka olenkin kokenut herkuttelija ja osaan itsekin tehdä kakun jos toisenkin, tämän paikan juustokakut nousevat palkintopallin korkeimmalle sijalle! Kalliin puoleisia, mutta aivan mahtavia. Listalta löytyy jos minkälaisia makuyhdistelmiä.



Näiden lisäksi täytyy mainita La Esquina (suom. Kul(u)ma), joka on Eileen's Special Cheesecaken naapurissa. Todella maittavat ja tuliset meksikaanisafkat ja kaffet. Palvelu hoituu näppärästi joko englanniksi tai espanjaksi. Huom! Älä sekoita Spanish Radioon, jonka ruoka oli vain keskitasoa.. sijaitsee nimittäin myös ihan vieressä.

Erittäin maittavaa intialaista ruokaa tuli syötyä E 6th streetillä, ensimmäisen ja toisen avenuen välissä. Koko näiden avanuejen väliin jäävä katu on täynnä intialaisia ravintoloita, jotka tuntuivat lounasaikaan olevan kovin tyhjiä, mutta täyttyivät iltaa kohti. Kannattanee valita suositun näköinen paikka, sillä osa rafloista on täynnä ja osa tyhjiä. Pikku jonottelu kannattaa!

Panulta saamani vinkki Velvet Cigars Loungesta kannattanee myös toistaa tässä blogissa. Sikhaarimiehille röyhyyttelyyn siis. Erittäin mukava ja rento ilmapiiri, robustot tais olla 7 USD. 80 E 7th streeet, myös eka ja toka avenuen välissä.

Tribuutti Kolumbialle

Nyt kun lähtö Kolumbiasta ja siirtyminen Ecuadoriin on lähellä, lienee aika kirjoittaa tiivistetysti Kolumbian parhaista puolista yhdessä postauksessa. Tämän lienen maalle velkaa kaiken Medellín-hajoilun jälkeen! Seuraavat, ei tärkeysjärjestyksessä listatut, asiat tekevät mielestäni Kolumbiasta hyvin uniikin matkakohteen.

Kauniit naiset
Tätä en ole juuri tässä blogissa alleviivannut. Täällä olevalle se on jotenkin itsestäänselvyys. Mainitaan se nyt tässä kuitenkin. Naiset panostavat täällä paljon pukeutumiseen ja laittautumiseen sekä ovat monesti luonnostaan hyvin kauniita. Jos luontoäiti taas ei ole avuja suonut tarpeeksi, mutta rahaa on, on huomattavan iso osa naisista valmis käymään kirurgin veitsen alla. Kauneusleikkauksiin ei liity täällä samalla tavalla stigmaa kuin esim. Suomessa, vaan ihan "normaalit naapurin tytöt" saattavat kantaa silikonia ihonsa alla. Minusta tuntuu, että suurin osa EAFIT-yliopiston naispuolisista opiskelijoista esimerkiksi oli "tuunattuja". Kun kauneusleikkaukset kuitenkin ovat herkkä ja ristiriitainen, tunteita synnyttävä asia, lienee paikallaan lisätä, että ei se kauneus vain tähän jää. Lisäksi naiset ovat yleensä iloisia ja hymyilevät aina sekä osaavat ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Suomessa ei tarvi yleensä pelätä, että viattomaan tuntemattomalle kohdistettuun hymyyn tulisi muuta vastausta kuin säikähtänyt ilme ja tyly ignore. Täällä ihmiset hymyilevät takaisin, tai ensin. Toki naisten pukeutumis- ja elämäntyylit eivät ole yhtä monimuotoisia kuin kehittyneemmissä maissa, ja tavallaan tytyt ovat sen takia hiukan "muovisia", mutta niiden kauneutta on silti turha yrittää kiistää.

Luonto ja sen monipuolisuus
Kolumbiassa on niin lumihuippuisia vuoria, hiekkarantoja, sademetsiä kuin urbaaneja betoniviidakoitakin. Kolumbian eläinkanta on yksi maailman monimuotoisimmista ja maa onkin esim. lintubongareiden paratiisi. Esim. Medellínistä pääsee halvalla lennolla tai bussilla nopeasti lähes kaikkiin edellä mainittuihin erilaisiin kohteisiin.

Ystävälliset ihmiset
Tätä ei voi kyllin korostaa. Ihmiset ovat aidosti ystävällisiä kun ovat kanssakäymisissä muiden kanssa. Tarkoitan siis ystävällistä asennetta, sanoja, hymyä, sitä että taksit eivät yritä huijata, fyysistä läheisyyttä (läpyt ja halaukset aina miesten kanssa, naisten kanssa poskisuudelmat, keskustelussa paljon koskettelua. You know, perus lattarikamaa vailla mitään seksuaalista tai aggressiivista merkitystä). Paikalliset ovat yleensä lisäksi todella kiinnostuneita tänne tulevien matkailijoiden kotimaasta - joskin enemmän, suomalaiseen (huono kansallinen itsetunto?) tyyliin, yrittävät kalastella kehuja omasta maastaan ja hehkuttaa sen kauneutta.

Säät
Tämä tahtoo unohtua, kun sen ottaa vähän aikaa täällä vietettyään niin itsestäänselvyytenä. Medellínin keskilämpötila ympäri vuoden on esim. +24 C. "Ikuisen kevään kaupunki". Rannikot ovat sitten niitä kuumia pätsejä biitsielämää halaville. Lunta on vuorten rinteillä, ei kaduilla.

NYC, USA: studiobileitä, yöelämää ja Shakespearea

Kämppä, johon onnekkaasti pääsin asumaan, oli kahden 30-something naisen ja samanikäisen miehen tämänhetkinen majapaikka, ja toinen näistä leideistä työskenteli erään valokuvausstudion tirehtöörinä. Heillä oli torstaina bileet näpsäkässä kiinteistössään Sohossa kerrostalon 11. kerroksessa. Näkymät olivat siis huimat, ilmaiset ruuat ja juomat maukkaita, ja mauttomuuden kruunasivat jäinen Buddha-veistos sekä valokuvauskoppi, jossa sai napsia itsestään potretteja kalliilla ammattilaiskameralla.

Bileiden posse oli aika stereotypistä: pinnallisia juttuja lärpättäviä stylistejä, valokuvaajia ja muuta henkilökuntaa. Malleja ei paikalla ollut, vaikkakin eras Amerikan Psychosta karannut meklari minua sellaiseksi luuli samalla kun hänen tyttöystävänsä kyseli kuka on suunnitellut bleiserini. Vaikka yritin selittää tilannetta, pitivät he fantasiastaan kiinni ja kyselivät olenko jenkeissä kuvattavana vai ihan lomalla. Oli siellä joitain mukaviakin tyyppejä, kuten paikan toimitusjohtaja joka pakotti minut tekemään keg standin, tämän periamerikkalaisen miehuusriitin. Kaikenkaikkiaan kokemus oli kyllä hauska!

Village underground

Valokuvauskopin antia. Kuvan oikeudet vissiinki Kaly Nguyen.

Näkymää toimiston katolta hetkeä ennen kuin vartija hääti meidät alas

Kyllä, se on jääbuddha!


Keg stand. kuva: http://www.listerart.com/graphics/kegstand.jpg

Perjantaina käytiin Kolumbiasta tutuin Neilin kanssa Comedy Cellarissa, jossa sai nauraa stand upin tahtiin hervottomasti pari tuntia putkeen. Todella rajut vitsit ja musta huumori toimivat minuun, viisi tähteä paikalle, vaikkakin olut oli laimeaa jenkkikamaa. Iltaa jatkettiin olutpubin kautta myöhemmin Village Undergroundiin, jossa paikan housebändi oli mehevä n. 10 hengen posse, jolta irtosi vanhoja pop-hittejä jazz-maustein. Aivan loistavaa! Varsinaisia tanssiklubeja ei tullut varsinaisesti tarkastettua ollenkaan, mutta hauskaa silti riitti.

New Yorkin Public Theater järjestää joka kesä Shakespeare in the Park -tapahtuman eli ilmaisesitysten sarjan. Ilmaislippuja illan näytökseen jaetaan aina saman päivän iltapäivästä ja ihmiset kerääntyvät jonottamaan niitä jo aamulla aikaisin. Minä tein tiistaina saman tempun ja jonotin lippuja Winter's taleen. Kyseessä ei ole varsinaisesti Williamin parhainta tuotantoa ja tarinan juoni kulkee hitaasti ja loppu on kankea. Esitys oli silti kiva nähdä ja osa roolisuorituksista oli todella hyviä. Sain myös jo toisen osoituksen ihmisten ystävällisyydestä kun tutustuin aamullajonottaessani paikalliseen kolmikkoon, jossa oli niin teatteriohjaaja, näyttelijä kuin poliittisen historian opiskelijakin. Korkattiin näiden miellyttävien tyyppien kanssa bisoshofenit lounasaikaan ja katsottiin Brasilian ja Pohjois-Korean jalkapallomatsi. Teatterin jälkeen jatkettiin juhlimista upper east sidellä ja vierailin jopa periamerikkalaisessa dive barissa. "What's your definition for a dive bar?" "- Well, dive bar means trashy."

NYC, USA: This is madness.. This is shopping!

Olin alun perin valehdellut itselleni, että en juurikaan shoppailisi New Yorkissa. Heh, heh. Vaikka selitykset olivat hyviä, kuten heikko euro ja rinkan rajallisuus, oli lupauksen pitäminen mahdotonta heti eka päivän jälkeen. Vaikka hävyttömimmän hintaiset kenkä- ja vaatemadnessit tuli vältettyä, tarttui mukaan kuitenkin naurettavan iso pino kirjoja, uusi trenssi, miekkailupaita ja erittäin tukevaa tekoa olevat cargo pantsit sekä uudet farmarihousut. Kaikki vaatteet olivat tietenkin roimassa alennuksessa, yleensä maksoin alle puolet alkuperäishinnasta, mutta lienee silti selvää että ihan mistään H&M –kamasta ei ole kyse. Etenkin trenssin ja miekkailupaidan yksityiskohdat miellyttivät silmää ja suunnittelija Andrew Buckler onkin ensimmäinen varsinainen merkkisuosikkini ikinä. Kaveri avaa nettikaupan loppuvuodesta, joten sitä odotellessa.. Cargo pantsit olivat myös loistava sijoitus, kun alkuperäinen 200 USD hinta oli tippunut alessa seitsemään kymppiin. Bögät ovat joka saumasta tuplaommellut ja kangaskin on tukevaa. Eniten kuitenkin miellytti istuvuus, joka sopii isojalkaisille mutta kapeavyötäröisille kuin nokka päähän. Kuulemma skeittareiden ja muiden hirmureisisten suosikkimerkki tämä.


Ensimmäiset ostetut tavarat eivät kuitenkaan olleet vaatteita, jotka tarttuivat mukaan jotenkin sattumalta. Eka missio oli etsiä kirjoja ja tätä varten printtailin facebookista löytyvän suosituslistani, johon on koottu parin vuoden ajalta kavereilta ja tutuilta saatuja kirjasuosituksia. Jättimäinen Barnes & Noble Union Squarella palveli todella tehokkaasti ja koska kaikki haluamani kirjat olivat hyllyssä, jouduin tekemään raakoja valintoja. Näillä pitäisi nyt sitten itseä viihdyttää Ecuadorin surffirannoilla jos aallot eivät ole suotuisat.

Osa kirjoista

Shoppailuksi voitaneen lukea myös mun MacBook Pron korjaaminen, jonka sain onnekkaasti ilmaiseksi. Tämä kone kun on ilmeisesti kuulunut alusta lähtien johonkin maanantaisarjaan, jossa omenayhtiö tiesi olevan ongelmia. Kone kun oli tässä kaatuillut parin kuukauden ajan ja lopulta sano itsensä kokonaan irti, kiikutin sen 5th Avenuen Apple Storeen korjattavaksi. Tuo kauppa on mauton mesta kyllä itsessään. Kyseessä on 24h palveleva kauppa, josta saa kaikkea Apple-roinaa, jossa voi käpistellä kaikkia yrityksen tuotteita (jeps, iPadit olivat suosituimpia!), ja jossa on suurehko helpdesk, ns. Genius bar. Helppari tuntui olevan ihan tukossa, joten kysymys kuuluukin onko Maceissa yleisesti paljon ongelmia, vai mikä lienee syy. Kauppa nyt oli muutenkin päiväsaikaan ihan tukossa kun turistit ottivat kuvia itsestään kaupan edessä (haloo?!) ja tunkivat tutkimaan iPadeja. En ollut ennen tajunnut miten voimakas omenauskonto onkaan.

NYC, USA: Yleistä fiilistelyä ja perusnähtävyydet

Kahden viikon USA-seikkailu alkaa on nyt takana ja tuntemukset sekavat. Kirjoitan tänne blogiin erillisiin teksteihin huomioitani NYCistä, Bostonista ja Hudsonista.

Alun perin suunnitelmissani oli olla NYCissä hostellissa upper west sidellä, mutta Medellínissä espanjaa opiskeleva jenkki Brendan antoi oman kämppänsä ja kämppistensä yhteystiedot ja tarjosi majapaikkaa. Tämä järjestely osoittautui mitä parhaimmaksi ja siitä onkin suuri kiitollisuudenvelka. Luonnollisesti säästin kuluissa n. 40 taalaa per yö, koska Manhattanilla majoitus tuppaa oleen kallista. Kulujen karsimisen lisäksi kämppä Lower East Sidellä ihan Chinatownin kupeessa oli sijainniltaan todella loistava. Tykkäsin nimittäin kaikista eniten tallailla juuri noita alakaupungin katuja verrattuna Midtownin turistipaljouteen ja Upper East Siden superrikkaiden kivilinnoihin ja naapuruston kliinisyyteen.

kämppä Lower East Sidellä

New York on kyllä selkeästi mielenkiintoisimpia ja näteimpiä kaupunkeja missä olen ikinä käynyt. Fiilis oli joka päivä huima ja varsinkin ensimmäisenä yönä oli vaikea saada unta kun Manhattanin-seikkailut odottivat. Tätä huikeaa tutkimisen halua jatkui kaikki 10 päivää mitkä kaupungissa vietin. Medellínissä moista fiilistiä ei ikinä oikein ollutkaan, jos nyt ei eka päivän yleistä Etelä Amerikka -huumaa lasketa.

Mikä NYCistä sitten tekee niin mahtavan? Itse tykästyin kaupungin monipuoliseen ruokatarjontaan. Söin lähes joka päivä jotain uutta ja erilaista, yleensä todella todella hyvälaatuista safkaa. Ruokalistalla oli niin orgaanisia burgereita kuin intialaista, meksikolaista, vietnamilaista, kunnon jenkkiburgereita, pastaa, juustokakkua jne.. Päivitän myöhemmin kattavan ruokapostauksen kuvineen ja ravintolavinkkeineen.

Ruuan lisäksi NYCissä oli jännä tallailla katuja. Etenkin Sohon, Nolitan ja Nohon alueet ovat täynnä pubeja, viinibaareja, loungeja, erilaisia ravintoloita, gallerioita, vaateliikkeitä, kahviloita yms! Tarjontaa ja monipuolisuutta riittää varmasti vaativammallekin matkaajalle, kuten minulle. Etenkin Maciekin suosittelema NoLiTa oli kivaa aluetta, jota suosittelen kaikille. Chinatown nyt on se “perus”, ja siihen en sen enempää tutustunut kuin parien aamukahvien ja kalamarketin muodossa. Huomionarvoista on NYCin livemusatarjonta. Tuntui hullunkuriselta että joka korttelissa oli jossain baarissa livemusiikkia – jopa arki-iltoina! – eikä tyyli ollut todellakaan vain yhtä ja samaa kuten joissain muissa maissa.

NYCissä lisäksi rakennukset ovat komeita ja kadut pitkiä. Etenkin yläkaupungilla kun astelee avenuen yli ja voi nähdä komeiden kivitalojen jatkuvan horisonttiin asti, tuntee olevansa todellisessa miljoonakaupungissa. Samaa fiilistä luovat tietenkin pilvenpiiräjät ja itse tykkäsin myös näistä elokuvista tutuista takorautaisista paloportaista rakennusten julkisivuilla.

NYCissä on myös paljon nättejä puistoja, joista kuuluisin on tietenkin huiman kokoinen Central Park. Puistot mahdollistavat rennon lueskelun tai lenkkeilyn. Myös East Riverin rannassa oli erittäin hyvä lenkkeillä ja Brooklyn Bridgen yli juostessa Rocky soundtrackia kuunnellessa tuli vedetty aika lujaa vauhtia! Autotkaan eivät NYCissä yritä tappaa jalankulkijoita Medellínin henkeen, vaan NYCin liikenne on jalankulkijan näkökulmasta todella rento.

Varsinkin Brooklyn Bridgen yli käveleminen ja Brooklynin puolelta Manhattanin väijyminen ovat näistä “pakollisista” turistikuvioista kyllä hyvinkin suositeltavia. Brooklyn heights on myös nätti kaupunginosa kivoine taloineen ja vehreine katuineen. Ilmeisesti rantapromenadi on myös suosittu kävelykohde, mutta se oli nyt remontissa.

Tietenkin alakaupungilla sijaitsevat Wall Street piti kiertää ja härän palleja hiertää. Toivoin euron kurssin vahvistumista ja tuntuihan tuo auttavan ainakin parin prosentin verran. Battery park on myös kiva – otin laittoman paljon huumaa kaikesta veden vierellä istumisista, sillä Kolumbian vuoristoelämä ei pidemmän päälle sovi Raahen rantojen miehelle. Staten Island ferry oli ihan jees ja olipahan ainakin ilmainen. Kyse on siis julkisen liikenteen lautasta, josta näkee hyvin Vapaudenpatsaan sekä Manhattanin eteläkärjen. Tämä on hyvä ja suosittu vaihtoehto maksulliselle, itse Vapaudenpatsaan juurelle menevälle venekierrokselle.

Museoista kiersin MoMAn, Metropolitan Museum of Artin ja Museum Of The City Of New Yorkin. Kaikkia voi kyllä suositella ihmisille, jotka yleensä museoista pitävät. Eipä noista mikään nyt niiiiin erikoinen ollut. Ehkä mukavin oli MoMAn arkkitehtuuriosio ja ne siisteimmät Picassot, Van Goghit ja historiaosiosta löytynyt Aalto-malja!

Ai niin, kaikki näkemäni poliisit olivat läskejä.

Toripolliisi

Lisää tulossa..

"Viisi syytä miksi et pidä kaupungista"

Juttelin juuri kaverin kanssa ja totesin, että en vois itse jäädä tänne enää pidemmäksi aikaa niin kuin joku opiskelija oli jäämässä. Kaveri vaati kertomaan viisi syytä. Tässä pieni lista, mikä tuli nyt ekana mieleen. Asiat eivät ole prioriteettijärjestyksessä eikä niitä ole sen enempää pohdittu, ja reiluuden nimissä täytyy sanoa, että varmasti saisin kasattua helposti viisi asiaa mistä pidän täällä. Ehkä tämä nyt on se viimeinen eeppinen Medellín-avautumisteksti :-)

1. Vähäinen kulttuuritarjonta
2. Kaupunki on arkkitehtuurisesti ruma. Butt ugly.
3. Kaupunkisuunnittelu (puistot ja jalankulkumahdollisuudet loistavat poissaolollaan) on heikko
4. Ruokatarjonta on yksipuolista
5. Medellínin tyttöjen espanjan aksentti on todella ärsyttävä. Kaikkia sanoja täytyy venyttää jolloin puhe on semmoista lässytystä. Muualla: "Así, entonces.." Täällä: "Asiiiiií, entooooonces..."

Mutta mitäpä tässä enää valittamaan. Viimeinen tentti on nyt paketissa ja NYC-tj on 3. Ehkä siellä tulee sitten ikävä tätä vuoristokylää!

Koti-ikävän lääkkeet: mummun lihapullat

Viime aikoina on valtameren kummallakin puolella ollut lievää lihapullainnostusta. Päätin itsekin täräyttää tiskiin varman koti-ikävän lieventäjän, lapsuudesta tutun ja edelleenkin yhden suosikkiruuistani, mummun lihapullat. Lihapullat tietenkin kera pottumuusin ja ruskean kastikkeen. Ruokajuomaksi maitua.

Lihapullat muovautuivat kutakuinkin puolesta kilosta jauhelihaa, vehnäjauhoista, leseistä, kahdesta munasta, älyttömästä määrästä valkosipulia, suolasta ja sokerista. Taikinan koostumus oli paljon parempi kuin viimeksi Suomessa tehdessä, johtuisiko noista leseistä tai jauhelihan erilaisuudesta täällä, tuo taisi olla jotain special-vähärasvaista. Helppo oli pullat pyöritellä.

Ja se juttuhan on oikeasti sitten voissa paistaminen, uunit voi unohtaa.

Ruskea kastike ei vastannut mummun laatua, mutta itse lihapullat ja pottumuusi olivat ihan aitoa tavaraa.