Kämppä, johon onnekkaasti pääsin asumaan, oli kahden 30-something naisen ja samanikäisen miehen tämänhetkinen majapaikka, ja toinen näistä leideistä työskenteli erään valokuvausstudion tirehtöörinä. Heillä oli torstaina bileet näpsäkässä kiinteistössään Sohossa kerrostalon 11. kerroksessa. Näkymät olivat siis huimat, ilmaiset ruuat ja juomat maukkaita, ja mauttomuuden kruunasivat jäinen Buddha-veistos sekä valokuvauskoppi, jossa sai napsia itsestään potretteja kalliilla ammattilaiskameralla.
Bileiden posse oli aika stereotypistä: pinnallisia juttuja lärpättäviä stylistejä, valokuvaajia ja muuta henkilökuntaa. Malleja ei paikalla ollut, vaikkakin eras Amerikan Psychosta karannut meklari minua sellaiseksi luuli samalla kun hänen tyttöystävänsä kyseli kuka on suunnitellut bleiserini. Vaikka yritin selittää tilannetta, pitivät he fantasiastaan kiinni ja kyselivät olenko jenkeissä kuvattavana vai ihan lomalla. Oli siellä joitain mukaviakin tyyppejä, kuten paikan toimitusjohtaja joka pakotti minut tekemään keg standin, tämän periamerikkalaisen miehuusriitin. Kaikenkaikkiaan kokemus oli kyllä hauska!
Village underground
Keg stand. kuva: http://www.listerart.com/graphics/kegstand.jpg
Perjantaina käytiin Kolumbiasta tutuin Neilin kanssa Comedy Cellarissa, jossa sai nauraa stand upin tahtiin hervottomasti pari tuntia putkeen. Todella rajut vitsit ja musta huumori toimivat minuun, viisi tähteä paikalle, vaikkakin olut oli laimeaa jenkkikamaa. Iltaa jatkettiin olutpubin kautta myöhemmin Village Undergroundiin, jossa paikan housebändi oli mehevä n. 10 hengen posse, jolta irtosi vanhoja pop-hittejä jazz-maustein. Aivan loistavaa! Varsinaisia tanssiklubeja ei tullut varsinaisesti tarkastettua ollenkaan, mutta hauskaa silti riitti.
New Yorkin Public Theater järjestää joka kesä Shakespeare in the Park -tapahtuman eli ilmaisesitysten sarjan. Ilmaislippuja illan näytökseen jaetaan aina saman päivän iltapäivästä ja ihmiset kerääntyvät jonottamaan niitä jo aamulla aikaisin. Minä tein tiistaina saman tempun ja jonotin lippuja Winter's taleen. Kyseessä ei ole varsinaisesti Williamin parhainta tuotantoa ja tarinan juoni kulkee hitaasti ja loppu on kankea. Esitys oli silti kiva nähdä ja osa roolisuorituksista oli todella hyviä. Sain myös jo toisen osoituksen ihmisten ystävällisyydestä kun tutustuin aamullajonottaessani paikalliseen kolmikkoon, jossa oli niin teatteriohjaaja, näyttelijä kuin poliittisen historian opiskelijakin. Korkattiin näiden miellyttävien tyyppien kanssa bisoshofenit lounasaikaan ja katsottiin Brasilian ja Pohjois-Korean jalkapallomatsi. Teatterin jälkeen jatkettiin juhlimista upper east sidellä ja vierailin jopa periamerikkalaisessa dive barissa. "What's your definition for a dive bar?" "- Well, dive bar means trashy."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti