Rinkka täynnä jännitystä

Viimeinen ilta Suomessa.

Tähän asti sitä on vastannut ihmisten "Jännittääkö?" -kysymyksiin myöntävästi vähän niin kuin kohteliaisuudesta - siksi, että se kuuluu asiaan ja kai sitä nyt pitäis jännittää. Nyt näin viimeistä kertaa kaamosyön kaatuessa päälle tuntuu varmaan ensimmäistä kertaa oikeasti siltä, että hiukka polvet tutisee. Näin sentään viime yönä untakin, jossa ostelin espanjaksi leipaa. Onnistuin ja sain vatsani täyteen! Toisaalta kokemuksesta tiedän, että jännitys vaihtuu mahtavaan matkustamisen tunteeseen heti kun varsinaisen reissun aloittaa. Siihen tunteeseen, kun maailma tuntuu olevan auki ja itsellä on kaikki kontrolli omasta suunnasta.

Yksi matkakuumotuksen laukaisijoista on varmasti rinkan pakkaaminen. Periaatteessa se on ollut pakattuna jo monta viikkoa, mutta kun aloin äsken tehdä loppumetrien säätöjä - eli heittää turhaa kamaa pois - sitä taisi oikeasti tajuta kohta lähtevänsä. Tavarapaniikkiin auttaa se, että reissuja ja kokemusta on jo takana. Jos jotain jää pois, niin sen voi kyllä ostaa matkakohteessa ilman sen kummempia suremisia. Filosofi Penan vanhan opiskelukaverin sanoin "raha on paras matkatavara". Sama Madventures-vinkkinä: Heitä puolet pois siitä, mitä luulet tarvivasi (ja sinulla on edelleen puolet liikaa!).

Mun Turun yksiö on normaalisti ihan täynnä tavaraa ja me kauppishörhöt elämme muutenkin kulttuurissa, jossa jaksetaan jopa hiukan keskivertoverkkarisuomalaista enemmän pukeutua ja laittautua. Ruuanlaittoon vihkiytyneenä ihmisenä minun kämpiltä löytyy lisäksi myös jäätelökonetta yms. Kun nyt lähtee matkaan ja tajuaa elävänsä seuraavat 8kk lähes pelkästään yhden rinkan ja yhden päivärepun sisällöllä, on se aika vapauttavaa. Emmehän me ihmiset oikeasti tätä kaikkea materiaalia tarvitse. (ja Tositravelleri nyt pärjää pelkästään sillä pikkurepullakin..)

Over & Out. Seuraava päivitys tulee sitten jostain muusta maasta kuin Suomesta ja ehkä sisältää jo jotain substanssia.