G-saaret - täynnä otuksia ja elukoita

Hurrrrja reissu takana! Galapagossaaret tarjosivat semmoisen luontopläjäyksen, että oksat pois ja tukka hel*vettiin! Tämän kaltaista luontokokemusta on vaikea kuvailla sanoin, mutta yritetään nyt sentään.

Otukset ja elukat eivät pelkää ihmistä G-saarilla ollenkaan, sillä metsästys ja eläimien kiusaaminen on ollut niin kauan kiellettyä. Mahtava tunne kun linnut lentävät ihan pään päällä, pesivät jalkojen juuressa tai merileijonan poikaset tulevat leikkimään veteen snorklailun lomassa!

Nähdyt otukset ja elukat: rauskuja, turtleseja eli merikilppareita, maakilpikonnia, sinijalkasuulia, albatrosseja, pelikaaneja, fregattilintuja, merileijonia, haikaloja, pikkufisuja ja meri- ja maaiguaaneja ja laavaliskoja, rapuja sekä tukku pikkulintuja.. ja itse päällikkö Galapagoksen haukka! Kaikki edellämainitut on siis mahdollista bongata ihan muutaman metrin päästä.

Sinijalkasuulat on pelimiesporukkaa. Niillä on siisti vastakkaiseen sukupuoleen tehoava tanssi, jossa ne seisovat kiven päällä ja nostelevat jalkoja komiasti. Tiedän itsekin nyt uudet muuvvssit diskoja varten. Albatrossit on symppiksiä. Avoliitto kestää läpi elämän ja penskoista huolehditaan yhdessä. Merileijonat on kingejä. Niiden ulosanti on miehekästä röhinää ja töristelyä ja isoimmat urokset painavat reippaasti yli sata kiloa ja parittelevat n. 30 naaraan kanssa. Penskat ovat leikkisiä ja maailman söpöimpiä. Lisäksi merileijonien viikset ovat cooliudessaan Nalle Wahlroosin luokkaa! Minäkin haluaisin olla isona merileijona!



Saaria tuli siis kierreltyä viikon päivät Encantada-jahdin kyydissä. Vene oli juuri sopivan kokoinen: tarpeeksi iso, että tilaa riitti ruokaluun yms, mutta tarpeeksi pieni, että vielä tunsi olevansa veneellä ja pystyi ihailemaan ohi lipuvaa vettä eikä vain siemailemaan samppanjaa ylisuuren ökyjahdin kyydissä. Päivät koostuivat yleensä kävelyretkistä saarilla, snorklailusta, hyvän ruuan mättämisestä ja vapaaehtoisista lihaskuntoharjoitteista laivan kannella!


Saarten vanhin "postitoimisto" oli jännä paikka. Sinne pystyi jättämään kirjeitä ja kortteja, jotka sitten joku kohdemaahan matkustava toimittaisi perille. Kyseessä on satoja vuosia vanha merimiesten perinne. Suomeen menevää postia en löytänyt ja jätinkin itse ensimmäisen. Saa nähdä josko joku suomalainen sen sieltä joskus perille toimittaisi!