Viimeisen illan mutinoita

Montañita oli ansa. Hyvässä porukassa hengailu voitti Canoan houkutukset ja vietin koko viikon samassa paikassa, josta tosin tehtiin valaidenkatseluretki Puerto Lopeziin. Viikko vierähti aika hyvin juhliessa ja rentoutuessa. Aallot olivat huonot koko viikon ja surffailut jäivät minimiin. Myös aurinko näyttäytyi vain parin tunnin ajan, joten siellä kotipuolessa on turha odottaa mitään pronssipatsasta takaisin. Viikko Montañitassa oli silti onnistunut juurikin meidän porukan takia, joka backpacker-kulttuurille tyypillisesti hajosi sitten kun kaikki lähtivät lähes samaan aikaan eri suuntiin. Viikon aikana tuli kuitenkin jauhettua hyviä juttuja 34v irlantilaisen, 29v britin ja 20v aussin kanssa, plus sidekickit päälle. Suomessa tulee harvemmin hengailtua nuorekkaiden yli kolmekymppisten kanssa, mutta reissun päällä tästä ikäluokasta löytyy yleensä mielenkiintoisimmat (ja hörhöimmät) hahmot.

Jatkoin maanantaina matkaa Guayaquiliin viettääkseni siellä yhden illan couchsurfing-porukan kanssa. Käytiin kahden tytön ja yhden pojan kanssa syömässä ja nukuin sitten pari tuntia lattialla ennen kuin Hector nakkasi minut lentokentälle. Maisema vaihtui nopeasti kotoisaksi Kolumbiaksi ja sen pääkaupungiksi Bogotaksi. Bogota on todella suuri kaupunki, jossa on leveitä katuja, korkeita taloja ja ihmisvilinää sen verta, että tuli New York mieleen. Medellín on tähän verrattuna kyläpahanen. Täällä on myös parempaa kansainvälistä kulttuuri- ja ravintolatarjontaa, ja kaduilla näkee jopa lyhyttukkaisia ja eri tyylisiä naisia, eikä vain "hei, katsokaa, asennutin juuri DD-kupit" -kloonimimmejä (joskin kauniita). Eli yritän tässä sanoa, että mesta on selvästi kansainvälisempi ja täällä on avoimempi asenne kuin Medellínissä.

Matkan parasta antia ovat -tietenkin- olleet ihmiset. Kun nyt muistelen kuluneen matkan toilailuja, tulee mieleen lähinnä hahmoja, ei niinkään paikkoja. Paljon on opittu uutta ja hyviä ystäviä saatu. Ikävä tietenkin jää monia, mutta varmasti osa tulee vielä joskus vastaan.

Huomenna illalla lähtee lentokoneapparaatti kohti kotomaata. Yksi ovi sulkeutuu, mutta silloinhan yleensä monta uutta avautuu - kunhan ei kesken lennon. Suomessa odottanee hyviä juttuja. Jännittää tietenkin paluu.

Over & out, Kolumbia kuittaa.