Minusta tuntuu, että en ole puhunut sitten viime tammikuun Brassi-reissun jälkeen niin paljoa espanjaa kuin nyt parin päivän aikana. Saavuin Medelliniin vasta eilen, mutta lento Espanjan kautta oli jo hyvää kielikylpyä. Matkustettua tuli lähes kaksi vuorokautta putkeen..
Kolumbiaan saavuttua sitä sai aika hyvän muistutuksen siitä, että harva täällä puhuu englantia. Kaikkia asioita, esimerkiksi sitä Madridiin jäänyttä rinkkaa tai vaihtunutta Bogota-Medellin-jatkolentoa, piti alkaa hoitaa espanjaksi. Aika haastavaa, mutta opettavaista. Rinkan pitäis saapua tänään illalla.
Täällä on kuitenkin tavaroiden hukkumisestakin huolimatta aika mahtava meininki. Ihmiset ovat todellakin ystävällisiä ja katsovat paljon silmiin. Flygarissa joku tyttö tarjos mulle vohveleita kun valitin olevani nälkäkuoleman partaalla. Lämpötila on jotain vaatimattomat lähemmäs +30C. Totta kai tunnetilat on vaihdelleet siitä "Uskomatonta, oon etelä-amerikassa!" -fiiliksestä tämmöseen väsyneeseen "äh, miksei tässä maassa osata hoitaa mitään tehokkaasti!". Mun vaihtoyliopistonhan piti mm. a) hoitaa mulle englanninkielisten kurssien kurssitarjotin, b) hoitaa kämppää ja c) hakea mut lentokentältä.. Kyllä, aivan oikein; kohdat A, B ja C eivät toteutuneet. Mutta jotenki sitä osas suhtautuaki valmiiksi niin, että ei nämä lattarit saa mitään hoidettua, joten no worries!! Oon tottunu ite hoitaan asiat.
Täällä Casa Kiwi -hostellissa Medellinissä mua odotti todellinen yllätys, kun olin kirjautumassa sisään niin hörhöliiton travellerisektion päämies Carlos Branco alko huudella puhdasta härmää hostellin baarin puolelta. Hyvä tavata kielimies ja raskaan sarjan säätäjä heti matkan alussa, niin helpottaa vähän näitä toimintoja. Nyt on kämpän etsiminen ja pakollisten tavaroiden, kuten sähköadapterien ja hammastahnojen säätö meneillään.
Eilen illalla sängyssä maatessani mietin, että tätäkö se taas on seuraavat 8kk: hostellipetejä, huonosti nukuttuja öitä, paljon uusia ihmisiä ja paikkoja, hörhöilyä, väsyttävää matkailua.. No, tätä kai se ehkä on, tosin tuohan tuo vaihto-opiskelu tietynlaista arkea ja rutiineja tähän. Mutta oli mitä oli, tästä pitää nyt ottaa kaikki irti!!
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joskus taannoin kun hehkuttelit Irc-galleriassa miten helppoa se espanja onkaan, tuumin itse etten itse koe asiaa ihan niin. 13kk espanjankielisessä maassa asumisen jälkeenkin koen yhä olevani kielivammainen, sillä eihän sanavarasto tuossa ajassa hirmu laajaksi muodostu, eikä reagointinopeus valtavan nopeaan puheeseen paljoa kummemmaksi muutu. Näin ainakin minulla, ehkä itse sitten olen vain huono kielissä ja keskittymiskykyni on rajallinen. Tietysti ihan vittuillakseni jatkan vieraiden kielten puhumista, vaikka siitä kukaan tolkkua saisikaan.
VastaaPoistaKannattaa ihmeessä hyödyntää kaikki vaihdon tuomat mahdollisuudet, tututua ihmisiin ja matkustellakin ympäriinsä. Elämää varten kannattaa opiskella eikä koulua, niin jää matkasta enemmän käteen. Eli ota tosiaan kaikki irti!
0