Onpa jännä fiilis. Tulin tänään takaisin Taganga-nimisestä kalastajakylästä (Santa Martan vieressä) Karibian rannikolta, jossa vietin lähes viikon sukelluskurssilla, aurinkoa ottaen ja tuorette kalaa popsien. Perustavanlaatuista rantalomameininkiä ja iltaisin juhlimista. Samalla reissulla tuli oltua myös Cartagenassa ja kameraakin tuli käytettyä vaihteeksi. Nyt palasin yksin takaisin Medellíniin kun herra Branco jäi vielä pariksi päiväksi rannikolle. Hah, paistukoot sinne yli 30C helteeseen.
Huomenna on yliopistolla tervetuliais- ja infotilaisuus ja ensi maanantaina alkaa koulu. En ole vielä oikein varma montako kurssia mun lukujärjestykseen tulee, mutta espanjan opiskeluun täytyy alkaa heti ottaa joku roti. Sanalistoja täytyy duunata ja uhrata joka päivä aikaa kielen oppimiseen. Toki sitä on jo tapahtunut koko ajan ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen takia. Kolme kertaa olen jopa saanut kuulla, että puhun "ihan hyvää espanjaa". Omasta mielestäni mun kielellinen osaaminen lähentelee vielä kyllä jälkeenjäänyttä alakouluikäistä..
Myös urheiluun täytyy alkaa panostaa. Parina ekana päivänä Medellinissä tuli tehtyä treeniä katusalilla, joka sijaitsi ihan hostellin vieressä. Telineissä oli hyvä tehdä dippejä ja leukoja aina kun siitä käveli ohi.. Hostellista muuton jälkeen kuitenkin urheilu on rajoittunut lähinnä matkaajalle ominaisiin pitkiin kävelymatkoihin sekä Karibian syvyyksissä suoritettuun sukelluskurssiin. Niin, olen siis advanced diver tätä nykyä. Urheilutoimintaan tulee kuitenkin äkkiä muutos, sillä tässä kämpän lähellä on sali, tosin vähän kalliimman puoleinen, ja Medellinissä on myös kaksi brassi jujutsu -koulua. Niin ja kai sitä voi täällä kämpilläkin sparrata, kun tuo tänne viikonlopun aikana muuttanut ADHD-hollantilainen kämppis Roger on judomiehiä..
Kun lähdin yksin Santa Martasta kohti lentokenttää, oli olo heti jännittyneempi kuin aiemmin matkalla. Nyt ei enää ollut espanjaa sujuvasti puhuvaa kaveria mukana, vaan asiat täytyi hoitaa itse. Yksin matkustajan paradoksi on kuitenkin siinä, että aina tapaa ihmisiä, joita et ehkä kaverin kanssa matkustaessa tulisi jututtaneeksi. Heti lennon aikana tutustuinkin kahteen uuteen ihmiseen, joiden kanssa vaihdoin yhteystietoja! Toinen oli paikallinen, toinen aussi (asui ihan samoilla kulmilla Melbournessa kuin minä ja Timo aikoinamme).
Jännä ajatus, että varsinainen vaihto alkaa vasta nyt. Facebookista päätellen monet muut vaihdossa olevat ovat jo täysin integroituneet vaihtarielämään aina "welcome party at the swedish mansion" -bileistä golfratojen kiertämiseen. Mä en ole tavannut vielä yhtään koulukaveria tai muita vaihtareita, vaan nämä pari viikkoa onkin olleet enemmän lomaa tai perus backpacker-meininkiä. Maksan päälle toiminta on silti välillä ottanut ja univelkaa on välillä kasvanut kovasti, toisikohan se varsinainen vaihto-opiskelu tähän muutosta? Yeah, right..
hahaa! oli kyllä hyvät bileet.. ;)
VastaaPoista