Baarit ja yokerhot ovat taalla musiikin lisaksi muutenkin hyvin erilaisia. Taalla ei tilata tiskilta tilata yleensa viinia tai mitaan drinkkeja, vaan lahinna olutta tai sitten kokonainen pullo vakevia. Ihmiset viettavatkin yleensa iltaa aina omassa, tutussa porukassa niin ettei poydasta tarvi nousta kuin vessaan. Kun rommi- tai aguardiente-pullo nimittain on ostettu, kantavat tarjoilijat lisaa jaita ja yleensa jotain pikkusuolaista poytaan. Myoskaan varsinaista tanssilattiaa ei yleensa baareissa ole, vaan ihmiset tanssivat sen oman poydan ymparilla. Naista pienista eroavaisuuksista esim. suomalaiseen yokerhoelamaan seuraa se, etta ihmiset eivat juurikaan liikahda oman poytansa ymparilta eivatka tutustu uusiin ihmisiin. Suomessahan vaelletaan yleensa tanssilattia-baaritiski-poyta -valia, ja matkan aikana yleensa tulee juteltua oudoillekin ihmisille. Aika janna juttu, etta meilla kylmassa ja supersisaanpainkaantyneesssa Suomessa on yoelamassa tavallaan enemman sosiaalisuutta kuin taalla.
Toisaalta, jos taalla sitten "rikkoo saantoja" eli menee juttelemaan uusille ihmisille vaikka sinne niiden poytiin, esimerkiksi jututtaa viereisen poydan ihmisia, ovat ne kylla aina niin ystavallisia, etta Suomeen ei uskalla edes verrata. Toisaalta Suomeen objektiivisesti vertaaminen on aina vaikeaa, koska kotimaassa ystavapiiri ja kielitaito ovat niin eri tasolla kuin taalla, jossa toisaalta olen yleensa se baarin ainoa vaaleakutrinen poika.
Tasta EAFIT-yliopiston sosiaalisesta elamasta voisin todeta seka omien etta monien Etela-Amerikkaa pidempaan kolunneiden ihmisten seka parin paikallisen tyypin huomioiden pohjalta seuraavaa: rikkaat ylaluokkaiset ihmiset elavat omissa, klikkiytyneissa piireissaan. Kaikki jututtamani ihmiset kampuksella ovat olleet todella ystavallisia, mutta mikali niiden kanssa yrittaa suunnitella esim. yhteista juhlimista, on se yleensa aika vaikeaa. Raharikkaat kun haluavat menna ulos vain tutussa ryhmassa, tuttuun paikkaan ja tietenkin niin, etta ryhman miehet maksavat kaiken. Uskaltaisin ehka vaittaa, etta tassakin tapauksessa kylmassa ja epasosiaalisessa Suomessa, esim. meilla TSE:lla, on helpompi aidosti tutustua (muutenkin kuin se 10min juttelu) uusiin ihmisiin. Tassa vaikuttaa tietenkin suuresti ylioppilaskuntamme kaikille avoimet (joskin monesti vaihtareille liian vahan mainostetut) ja monipuoliset tapahtumat. Taalla ei vastaavaa oikein ole, tai markkinointi ei ainakaan ole meita vaihtareita tavoittanut.
Elakoon Suomi ja tasa-arvoinen yhteiskunta!
Jonkun mielesta nama erilaiset havainnot kulttuurista ovat tietenkin hirveaa valittamista, mutta minusta ulkomailla ollessa on oleellista huomioida kulttuurillisia eroja, niin hyvia kuin huonojakin puolia. Loppupeleissa kulttuureja ei kuitenkaan voi asettaa paremmuusjarjestykseen, mutta sokeaa olisi olla merten takana ja vain todeta kuinka kaikki on paremmin kuin kotimaassa.
Musta tuntuu, etta tarvin pikku tauon tasta kaupungista. Taidan suunnata ensi viikonloppuna johonkin luonnon helmaan lueskeleen kirjoja, ratsastamaan ja nauttimaan maisemista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti