Vikkelä päivitys

Hei vaan hei!

Kertoillaan nyt vähän uutisia arjen keskeltä tännekin.

Newsflash: kolumbialaiset eivät osaa tehdä leipää. Tai jälkiruokia. Tai oikeastaan laittaa ruokaa. Menu del dia alkaa vähän tökkiä kuukauden jälkeen, koska se on päivittäisestä vaihtumisesta huolimatta (ja kolmesta eri ravintolavaihtoehdosta..) aina perusluonteeltaan sama: Mitäänsanomaton keitto, joka sisältää yleensä makua yhtä paljon kuin ravintoaineitakin: nou nada njet eipä paljon piruakaan. Keiton lisäksi tarjoillaan aina riisiä, jonka ainainen sama mauste alkaa todella tympiä. Tämän hiilaripommin lisäksi yleensä kylkeen tulee vielä perunaa/pastaa tms lisäenergiaa, häh?! Liha sentään on hyvää ja sitä on ihan kelpo annos. Ei nyt ihan maailman isoimpien miesten ruokkimiseen, mutta minähän.. ainiin, olen täällä maailman isoin mies. Pelkkä liha (yleensä kaksi vaihtoehtoa skaalasta kana, possu, nauta) suht samalla tavalla laitettuna (paahdettu kastikkeen kera) ei paljon pelasta, kun kokit eivät osaa muita tyylejä. Ja voih, jos kalaa on, se on _aina_ upporasvassa paistettu. Ei, en ole edes kokeillut. Onhan lounaassa toki salaattikin kyljessä, semmonen mitäänsanomaton perus Montun-salaatti, paljon pienempi vain kooltaan.

Lisäksi lounaaseen kuuluu aina jälkiruoka, joka on poikkeuksetta hyytelövanukas joko hedelmäisellä tai jollain äklömakealla maulla - mutta ei koskaan millään hyvällä, oikealla! Joku suomalainen mummun tarjoama marjarahka pieksee tommoset höpöhöpöhyytelöt 10-0 aidolla maullaan. Nyt tulikin ikävä marjoja. Ja mummua! Äitin tekemiä ruokia ei kannata edes muistella, tai tulee itku. Anyways, lounaan kanssa ei ikinä ole leipää, johon on tietenkin suomalaisena vaikea tottua. Toisaalta paikallisia leipomotuotteita maistettua (leipiä, croissantteja, pasteijoita, you name it!) ei sitä leipää paljon haluaiskaan. Miten noita nyt kuvailis? Valkoisin taikina mitä kuvitella saattaa, ja jo Australian-matkalta tuttu koostumus, eli kuin tyynyssä, eli 30cm leipäpitkon voi pusertaa helposti nyrkin sisään ja se sitten singahtaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa. bojoing. Kämppiksen kanssa ollaan todella ihmeissään, että mistä nämä ihmiset saa kuituja. Lounaan paras anti taitaakin olla juoma, jonka saa valita erilaisista marja/hedelmämehuvaihtoehdoista. Otan yleensä vadelmamehua, nam! Kerrottakoon lillukanvartena, että täällä tarjotaan hedelmäsalaattiin (siihen, jossa on myös jäätelöä ja jogurttia) juustoraastetta! Toisaalta koska paikallinen juusto .... oikein, ei maistu millekään, voisi sitä varmaan laittaakin. Ei, en ole kokeillut tätäkään. Oon mamis.

Päivän muita uutisia: Bancolombian keskijohdon pamppu haki englanninopettajaa ja minä laitoin hakemuksen menemään. Oon läpäissyt alkutestit ja huomenna soitan ja yritän sopia tapaamista itse asiakkaan kanssa. Palkka on JOT-Rentin tasoa, mutta tämä olisi varmasti kokemuksena mielenkiintoinen. Toisaalta olen valitetellut, että hengailen jo nyt 10h yliopistolla per päivä ja iltaisin pitäis urheilla ja lukea vielä läksyjä.. Mistä meinaan repiä aikaa?

Oon alkanut crackata tätä yliopiston koodia. Vaikka tunneille on todella paljon valmistautumismatskua, on itse tunnit yleensä aivan lasten leikkiä. Kaipaan jo Esa Stenbergin valovoimaisia luentoja - kaveri tietää mistä puhuu, eikä väännä jokaista asiaa ratakiskosta. Kyllä nämä opettajat ihan päteviä täälläkin ovat ja enkku on keskiverto-TSE-maikkaa parempaa, mutta kovin ovat nuoria ja akateeminen tausta on olematon. Kolumbian tyyli onkin, että maikat työskentelevät yleensä myös liike-elämän palveluksessa. Myös opetuksessa käytetään paljon käytännön esimerkkejä ja mielenkiintoisia työmuotoja: tällä hetkellä kirjoitan yhdelle kurssille blogia käsitellen tuntien aiheita, toisella kurssilla osallistutaan bisnessimulaatiopeliin ja tehdään "photo blog" joka esittelee Hofsteden dimensioita jne. Tunneilla keskustellaan paljon ja ryhmät ovat pienempiä kuin TSE:llä. Keskustelun taso vaan on aika pilipalia. Aiheina mm. "miten yrityskulttuuri ilmenee yrityksessä?" "Onko yrityskulttuuri tapa manipuloida työntekijöitä?". Joopasen joo. Täällä arvosana koostuu aina monista osista, esim. parinkymmenen prosentin painoarvoisista palasista kuten caseista ja välikokeista. Välikokeet saattavat olla myös suullisia. Bullshit creation, anyone? Anyways, olenkin päätellyt että kunhan pääsen sopivaan vauhtiin noiden opintojen kanssa ja mun superintensiivinen 4h/pv espanjan kurssi loppuu ja puolet höllempi alkaa, voin helposti irrottaa pari tuntia viikossa chattailuun jonku yrityspomon kanssa.

Viksumpi ois jo nyt nukkumassa, koska huomenna mulla alkaa luento klo 06:00. Ehkä olenkin tämän jumalten lahjan jo tässä blogissa maininnut, mutta kerrottakoon uudestaan. Minut tuntevat ihmiset varmasti tietävät etten ole niitä aamun virkuimpia madonnappaajia. Ouch.

Lauantaina lähdetään Barranquillaan kohti Etelä-Amerikan 2. suurimpia karnevaaleja. Suurina kirkon miehinä päätimme osallistua tähän juhlaan heittääksemme hyvästit lihalle ja laskeutuaksemme paastoon! Shalom!