Viime viikon sunnuntaina käytiin katsomassa yhtä turistinähtävyyttä, Santo Domingon köyhää lähiötä (favela/tugurro), joka sijaitsee Medellíniä ympäröivien vuorten rinteillä. Paikalla pääsee hiihtohissin tyylisellä cable carilla.
Näkymät laaksoon ja kaupungin ylle olivat tietysti kauniit ja lähiö oli muutenkin semmoinen sterotypinen etelä-amerikan köyhä lähiö värikkäine taloineen ja ihmisineen. Köyhyyttä on kuitenkaan turha lähteä ihannoimaan, vaikka varsinkin lapsilla tuntui olevan iltapäivän leikit parhaimmillaan ja olivat pelkkää hymyä. Jokainen lähiön asukki vaihtaisi varmasti paikkaa keskustan rikkaammille alueille, jos vain olisi mahdollista. Tuloeroista suomalaisen ja kolumbialaisen välillä voisi vaikka sanoa sen, että minä "tienaan" opintotuellani kuukausittain enemmän kuin mun espanjanopettaja, jolla olettaisin olevan yliopistotutkinnon - tosin en tiedä tarvitaanko sitä täällä opettamiseen, mutta tuskin tuo rikkaiden huippuyliopisto EAFIT palkkaisi ihan halvimpia ja epäpätevimpiä opettajia. Tai mistä sitä tietää jos palkkaiskin, opettavathan nuo vaan "español para extrañeros" eli gringoille.
Köyhässä Santo Domingossa on kuitenkin täysin maisemaan sopimaton, joskin kaunis rakennus, espanjalainen kirjasto. Espanjan valtio on tämän möhkäleen lahjoittanut gheton keskelle ja kaupungin herrat yrittävät tällä korjata köyhien oloja paremmiksi. Sivistyshän on kuitenkin tasa-arvoisen yhteiskunnan elinehtoja. Tapasimme paikan päällä lapsia, jotka olivat heti kiinnostuneita meidän alkuperästä ja kielistämme. Seurasti loistavaa bondailua.
Viikonlopun jälkeen koulussa minua odotti yllätys. Minut ja pari muuta gringoa haluttiin pestata Medellínin kaupungin tilaamaan turismifilmin tekoon. Paikkana oli sama Santo Domingo, koska videossa haluttiin korostaa parantunutta turvallisuustilannetta. TuKY-speksin improissa ja kässärigängin kokouksissa hioituneita maailmanluokan näyttelijäntaitojani pääsin käyttämään esittämällä hämmästynyttä turistia. Pelkkä suomalainen tuijotus "onpas siistii" ei riittänyt vaan cable caria katsellessa piti olla siinä määrin ihmeissään, että co-star jenkkipojallekin se tuotti vaikeuksia. Hillitty britti tyytyi lähinnä heittämään espanjankieliset vuorosanansa vahvalla englantilaisella aksentilla.
Jouduimme jakamaan myös nimikirjoituksia paikallisille koululaisille. Taisivat tietää, että olemme maailmanluokan tähtiä. Palkkioni tästä 4h työstä, jossa tosin poltin nahkani auringossa, oli vaatimattomat $ 150.000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti